Mitä on eettinen hakkerointi?

Hakkeroinnin historiaa

*Hacking *on terminä tuhansia vuosia vanha ja sillä tarkoitetaan jonkin läpi leikkaamista rajusti ja väkivaltaisesti, eikä sitä luonnollisesti yhdistetty teknologiaan, koska teknologiaa ei ollut. Erään lähteen mukaan termiä hakkerointi on myös käytetty pienoisjunaharrastajien keskuudessa, ennen tietokoneita.

Nykypäivän hakkerointi sai kuitenkin alkunsa 1950-luvulta, jolloin senaikaiset teknologianikkarit tutkivat ja leikkivät televiestintäinfrastruktuurilla, eli lankapuhelimilla. Silloinen tunnettu temppu oli, että viheltäen maksulliseen lankapuhelimeen kykeni huijaamaan kyseistä järjestelmää siten, että pystyi soittamaan ilmaiseksi. Tätä aihealuetta kutsuttiin *Phone Phreakingiksi *ja henkilöt, jotka tätä tekivät olivat Phreakereitä.

Teknologia kehittyi ja tietokoneet sekä tietoverkot alkoivat siirtyä yleiseen käyttöön. Samalla tavalla *Phone Phreaking -*kulttuuri siirtyi tietokoneisiin ja tietoverkkoihin. On hyvä ymmärtää, ettei tuolloin ollut lakeja eikä ymmärrystä siitä, että tätä voisi käyttää pahaan. Samalla tavalla, kyseiset harrastajat eivät olleet niin sanotusti haittanäkökulmalla liikkeellä. Kyseessä oli vain joukko ihmisiä, joissa eli suuri kiinnostus aihealueeseen ja siihen, mitä tällä uudella sekä alati kehittyvällä teknologialla kykeni tekemään.

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, hakkerointi rahan tai haitan motivoimana kasvoi uusiin mittakaavoihin vasta kun yritykset keksivät, että Internettiä voi käyttää yritystoimintaan ja Internet-kauppaamisesta tuli suuri bisnes. Näin syntyi myös tarve suojata asiakkaiden sekä järjestelmien tietoja. Siitä eteenpäin koko hakkerointi-aihealue on ollut kissa-hiiri-leikkiä, jossa hyökkääjät keksivät uusia tapoja murtautua järjestelmiin ja puolustavat henkilöt yrittävät paikata sekä keksiä uusia tapoja puolustaa järjestelmiä.

Tähän väliin hyppää konsepti eettisestä hakkerista.